Kirkko

Pientä stressin poikasta oli ilmassa, kun Vantaan Pyhän Laurin kirkon vihkiaikatoiveet tuli toivottaviksi 31.8. Ensimmäinen "ach nein" hetki tuli kun toiveita syötti sisään: meidän toivomaa vihkiaikaa ei ollut olemassa! Toiveenamme oli, tai siis ajatuksena toiveesta, että saisimme vihkiajan heti kello 12:00. Vaan ei, ensimmäinen aika 12:30. Kun pääsin yli siitä, kuinka pöljältä 12:30 näyttää kutsussa, lakkasin sitä miettimästä. Toiveet siis sisään, ja jännittämään.

Voi että mä jännitinkin.

Vihkiajoista luvattiin tiedottaa 15.9. mennessä. Tiukka kahden viikon "Mikähän aika saadaan, mikähän aika saadaan, saadankohan aikaa lainkaan, apua apua apua" häästressi nosti päätään.

Kahden viikon aikana, näin unta esimerkiksi itsestäni hääpuvussa, kampauksessa ja meikissä hääpäivän aamuna. Olin juhlapaikalla, kun tajusin ettei sitä oltu koristeltu. Ja minä sitten tamineissani aloin yksinäni siirtelemään pöytiä ja hikoilin meikit poskille ja tukan suoraksi. Kirosin kun kukaan ei auta, ja sitten tuli väärät vieraat saliin.

Toisessa unessa näin, että minulle tuli sähköposti: vihkiajaksenne on varmistunut kello 19:00. Siis seiskalta. Mitääääää. Onneksi heräsin.

Kolmannessa unessa, mieheni halusi ehdottomasti käydä prässäämässä housunsa kotikaupunkinsa tutulla ompelijalla. Kotikaupunki sijaitsee noin 230km päässä hääpaikasta. Katsoin kelloa, ja se oli 10 vaille vihkiminen. Olimme edelleen housuja prässäämässä... Jollakin keinolla ehdimme kirkkoon, mutta kaikki päivässä meni päin prinkkalaa.

Alitajunta siis hieman mukana häästressissä.

Maanantaina 14.9. kello 21:44 oli sähköpostiin kilahtanut viesti: "Onneksi olkoon, olette saaneet vihkiajan toivelistaltanne. Ajan löydätte sähköpostin lopusta". Sydän tykyttäen kelasin viestin loppuun, ja sitten olikin hymy korvissa. Aika: 11.6.2016 kello 12:30-13:00.


JEEEEEEEE!!!!!!

Tiistaina kuulin, että eräs tuttava pariskunta ei ollut lainkaan saanut aikaa vihkimiseen, vaikka kyseessä on oman seurakunnan kirkko... Olin vielä enemmän huojentunut - onneksi me saatiin kirkko! En ole edes miettinyt vaihtoehtoisia kirkkoja, koskaan, ikinä.

niin että JEEEEEEEE!!!!!!

_______

Unesta vielä sen verran. Unessa, jossa kaikki meni päin prinkkalaa. Myöhästyimme, ei ollut unelmien häät. Lopuksi olimme puolisoni ja äitini kanssa jossain huoneessa, juhlan jälkeen. Kysyin äidiltäni, että ollaanko me nyt ******siä. Että nytkö olen vaimo. Äiti sanoi kyllä. Enkä ole koskaan ollut yhtä onnellinen.